Paluu arkeen

Vaaleista on kulunut jo 18 päivää, joten arki on palannut perheeseemme jo ajat sitten. Tähän väliin on mahtunut aktiivinen pääsiäinen sukulaisvierailuineen Pirkkalaan, ystäväni Seijan hauskat 20-luvun synttäri-bileet, Vapun viettoa uusine ja vanhoine perinteineen.

Monet ystäväni ovat kyselleet, miten olen toipunut vaalikamppanjasta. Olen iloisesti vastannut, että ei kamppanjointi ollut rankkaa - se oli kivaa. Laskeutuminen arkeen on usein se vaikein kohta.  Kampanjoidessa sain 1½ kuukautta keskittyä puhumaan ja kirjoittamaan itselleni tärkeistä asioista, kuten terveyserojen poistamisesta ja oikeuden mukaisemman yhteiskunnan puolesta. Vaalihurmos on parhaimmillaan sitä, että uskoo ja haluaa valaa muihin uskoa asioiden korjaantumisesta. Uskon, että hurmos ei ollut turhaa vaan kansalaiset vahtivat nyt uutta eduskuntaa mm. ikäihmisten asioissa, lapsiperheköyhyyteen puuttumisessa sekä oikeudenmukaisemman verotuksen aikaansaamisessa. Kunhan nyt maahan saadaan toimiva hallitus ja eduskunta pääsee miettimään sisäpoliittisia asioita.

Vaalikamppanjoinnin tiimellyksessa lupasin itselleni, että vaalien jälkeen rupean kuntoilemaan. Sehän kuuluu tähän 50-villitykseen...Tunne, että nyt se täytyy aloittaa ennenkuin on liian myöhäistä. Olenkin käynyt vesijuoksemassa ja se on ollut mukavaa. Kuntosalilla kävin ohjauksessa ja sain heti itseni kipeäksi. Pakko siis vain jatkaa kunto-ohjelmaa, muuten tässä käy huonosti. Kevät ja aurinko on mukavia - ne antavat voimia meille kaikille arjessa jaksamiseen. Sitähän elämä valtaosaltaan on!