Suomen menestyksen hinta - lisääntyvät mielenterveyshäiriöt?

Vierailin maanantaina mielenterveyskuntoutujien Tukiyhdistys Karvinen ry:n kevätkokouksessa. Edellisen käyntini jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä on noussut nopeasti ja toiminta on monipuolistunut todellakin laajaksi. Lisätilojen tarve nousi selkeästi esiin. Tukiyhdistys Karvinen tekee erittäin arvokasta työtä parantaakseen mielenterveyskuntoutujien ja heidän läheistensä elämänlaatua tarjoamalla vertaistukea, mielekästä toimintaa sekä ohjausta erilaisten elämäntilanteiden edessä. 

Mielenterveyden ongelmat ovat Suomen taloudellisen menestyksen hinta. Vahvat ihmiset ovat menestyneet. Heikommista lähtökohdista olevat ihmiset eivät ole saaneet edes mahdollisuutta pärjätä. Yhteiskunnan palvelujärjestelmä on pettänyt heidän kohdallaan juuri kriittisellä hetkellä.

Hoitotakuu on toiminut varsin hyvin somaattisten sairauksien osalta, mutta mielenterveys on jäänyt käytännössä hoitotakuun ulkopuolelle. Somaattisiin sairauksiinsa psykiatrinen potilas ei tahdo saada asianmukaista hoitoa. Syksyllä julkaistun mielenterveysbarometrin mukaan joka neljäs mielenterveyspotilas ei saa apua fyysisiin vaivoihinsa. Siksi mielenterveyspotilaat myös kuolevat muuta väestöä aikaisemmin - miehet keskimäärin 20 ja naiset 10 vuotta. 

Menestyvä Suomi sulkee mielenterveyspotilaat mielellään laitoksiin, mikä lienee vanha perinne. Meillä on psykiatrisessa laitoshoidossa vuosittain noin 32 000 potilasta, joista noin 10 000 on tahdonvastaisessa hoidossa. Väestöön suhteutettuna Suomessa on eniten pakkohoitoa Euroopassa. Pakkohoitoa on Suomessa kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja yli kuusi kertaa enemmän kuin Tanskassa. Pakkohoidon poikkeuksellinen osuus Suomessa saattaa johtua kommunikaatiovaikeuksista puolin ja toisin: kun ihminen ei tule kuulluksi, hänen ongelmansa kärjistyvät. Uskon vakaasti, että toimiva ja hyvin resurssoitu avohoito pienentäisi myös suurta laitoshoidon tarvetta. Meiltä puuttuu myös lyhyet kriisipaikat, joissa voisi olla 1-2 viikkoa elämän eri kriisien kohdatessa. Liian usein suomalaiset ajautuvat ongelmiensa itsehoidossa liialliseen alkoholin käyttöön, mistä alkaa uusi kierre ja ongelmien vyyhti.

Kun pitkäaikaistyöttömyys on kaikkien arvioiden mukaan edelleen kasvussa, riski mielenterveysongelmien lisääntymiselle on suuri. Peräänkuulutankin yhteisvastuullisuutta, heikoimmista välittämistä ja ennen kaikkea köyhyyden poistamista - ne ovat tehokkaimpia keinoja mielenterveysongelmien vähenemiseksi. Tällöin myös Suomi menestyy parhaiten, kun se on mieleltään terve.

Kohtaamisia

Vaalinumerot on vihdoin jaettu, ja omaksi onnennumerokseni kolahti 109.

Vaalikampanjointi uuden numeroni kanssa on lähtenyt hyvin käyntiin. Olen tavannut monia mielenkiintoisia ihmisiä omine tarinoineen. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi monia kriittisesti apua tarvitsevia. Heidän kanssaan keskustellessani voin vain miettiä "Miksi kukaan ei auta?".

Tänään Sörnäisissä nuori nainen tuli hakemaan itselleen pullaa ja mehua. Sairaanhoitajan silmällä huomasin heti, että kaikki ei ollut kunnossa. Nainen oli selvästi nälkiintynyt ja pudonnut yhteiskunnan kelkasta. Katsoin velvollisuudekseni lähestyä häntä ja sanoa "Sinulla ei taida olla kaikki hyvin". Nainen purskahti itkuun, ja kertoi olleensa edellisyön yömajassa ja pelänneensä siellä. Hänellä ei ollut asuntoa ja selvästikkin hän kärsi mielenterveysongelmista. Yritin ohjata naista Auroran sairaalaan missä hän oli edellispäivänä ollutkin. Sieltä hänet oli kuitenkin "kotiutettu", ilman tietoa mihin nainen todella lähtisi.

Surullisinta tarinassa on kuitenkin se, että tapaamani naisen kaltaisia on liian monta. Yhteiskuntamme arvot ovat koventuneet, ja halu auttaa apua tarvitsevia on vähentynyt. Jokaisella tulee olla oikeus omaan asuntoon, tai turvalliseen asuntolapaikkaan. Se on yhteiskunnalle halvempaa, kuin pitää ihmisiä kaduilla. Ainoita kiintopisteitä syrjäytyneille ovat sairaaloiden päivystyspisteet. Sieltä he saavat vain väliaikaisesti  katon päänsä päälleen, lämpimän ruoan, ja hoivan. Nämä "majoitustilat" ovat kuitenkin liian kalliita. Inhimillisempää olisi auttaa ihmisiä ajoissa, niin etteivät he tule syrjäytetyksi tästä yhteiskunnasta. Tämä edellyttää sitä, että peruspalvelut saadaan kuntoon.