YT- menettelyiden kustannushyödyt tuovat yleensä vain tilapäisen säästön

 

 

Seinäjoen kaupunki on päättänyt käynnistää koko henkilökuntaa koskevat YT-neuvottelut erittäin haasteelliseen aikaan. Korona on nostamassa uudelleen päätään tai siihen on ainakin varauduttava. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta on paiskinut hullun lailla töitä koko kevään estääkseen Koronan leviämisen alueellemme. Monen pitkäaikaissairaan normaalit kontrolliajat ovat jääneet väliin ja riskinä on ongelmien kasautuminen. Perusterveydenhuollon puolella lomautusten tuoman vaje mm. lääkäreiden vastaanotto-ajoissa paikataan ostolääkäreillä, mikä on kalliimpaa ja hoidon jatkuvuutta haittaava, koska hoitotakuu edellyttää vastaanotto aikojentarjoamista. Seinäjoen kaupunki on alibudjetoinut jo vuosia sote-rahoituksensa. Viime kaudella odotettiin maakunnan tulevan ja sitä kautta tuovan tarpeellisen rahoituksen palveluiden tuottamiseen per asukas. Näin ei käynytkään.

 

Opettajat ovat myös ammattikuntana olleet Korona-talkoissa. He ovat toteuttaneet etäopetusta parhaalla mahdollisella tavalla. Tuki- ja erityisopetusta ei tietenkään Koronan vuoksi voitu tarvitseville tarjota, joten kirittävää on paljon nyt syksyn aikana. Tähän Seinäjoki onkin saamassa lisärahoitusta. Opetusministeri Li Anderssonin ilmoitus, että kunnilta voidaan periä Korona tuki pois, mikäli kunta lomauttaa opettajia. Tähän Heikki Vierula kommentoi tuoreeltaan Ilkka-Pohjalaisessa, että saatu tuki kohdennetaan Seinäjoen kaupungissa erityistä tukea vailla oleville lapsille. Itse koen asiassa kuitenkin suuren huolenaiheen päteekö ”selvitys” ministeriössä?

 

Todelliset säästöt kunnissa ja kuntayhtymissä tulee rakenteita muuttamalla ja hoitoketjuja tiivistämällä. Hyvänä esimerkkinä on osaamiskeskus, kuntayhtymä Eskoo, missä puolessa vuodessa on uudistettu organisaatiota, laadittu uusi strategia, vähennetty henkilökuntaa pysyvästi mm. liiketoimintasiirroin. Eskoossa on käyty YT neuvottelut yhteisymmärryksessä ja rakenteellisten uudistusten välttämättömyys on käyty läpi tiiviisti työntekijöiden, johdon ja luottamushenkilöiden kanssa.

 

Maltti olisi nyt valttia Seinäjoen kaupungissa! Toivon, että lomautuksia katsottaisiin kokonaistaloudelliselta kannalta. Rakenteellisiin muutoksiin ja kehittämiseen on juuri nyt saatu alueelle sote-hankerahoitusta. Olisiko tämä se oikea tie edetä asiassa?

Pidetään toivoa yllä näinä vaikeina aikoina!

Elämme varsin poikkeuksellista aikaa Suomessa. Ulkorajat ovat kiinni ja jopa Suomen sisällä Uusimaa eristetään muusta maasta. Lapseni (nuoret aikuiset) jäävät rajan toiselle puolen ja se hieman mietityttää henkisesti.

Me kaikki olemme nyt uuden tuntemattoman edessä. Koronavirus on muuttanut työtapojamme jo nyt vähintään väliaikaisesti, ehkä osittain jopa pysyvästi. Kokoukset, palaverit toteutetaan etänä. Etäkokoukset ovat toimineet yllättävän hyvin. Monia vähemmän tärkeitä asioita on karsiutunut pois ja kalenteri tyhjentynyt.

Nyt on ollut aikaa ulkoilla ja kevät on alkamassa. Auringonvaloa tulvii aina vaan enemmän – viikonloppuna siirrytään kesäaikaan, mikä kertoo virallisesti kevään alkaneen. Taloudellisia uhkakuvia leijuu ilmassa ja pelko tulevasta. Toivoa ei saa menettää!

Haastankin meidät kaikki näkemään tämän vaikean tilanteen myös mahdollisuutena: voiko koronaviruksesta seurata myös jotain hyvää?

Miten ratkaistaan hoitajapula?

Suomessa on suuri hoitajapula. Erityisesti terveydenhuolto kärsii pahenevasta sairaanhoitajapulasta. Vakituisiin virkoihin vielä saadaan työntekijöitä, mutta sijaisuudet jäävät usein täyttämättä. Suomessa on tällä hetkellä 70.000 koulutettua sairaanhoitajaa muissa tehtävissä tai ulkomailla. Vaasan rannikolta on helppo lähteä Ruotsiin tai Norjaan, missä palkat ovat kaksin tai kolminkertaiset. Monet käyvät ”tienaamassa” ja palaavat ehkä myöhemmin takaisin, mutta osa koulutetuista hoitajista jää ulkomaille.

Virosta on vastaavasti tullut pääkaupunki seudulle paljon hoitajia paremman palkan vuoksi ja he ovat paikanneet siellä olevaa hoitajapulaa. Kansainvälisiä hankkeita, joiden kautta on pyritty saamaan koulutettuja hoitajia ovat olleet hyviä. Hoitajien pysyminen pimeässä Pohjolassa on ollut haaste.

Miten saataisiin sairaanhoitajat pysymään Suomessa ja ammatissaan? Nopeasti voi luetella työelämässä olevat haasteet: kiire ja siitä johtuva riittämättömyyden tunne, alhainen palkka työn vaativuuteen nähden, osaamista ja kouluttautumisesta ei hyödynnetä/ palkita työelämässä.

Voiko eduskunta vaikuttaa näihin asioihin – kyllä voi!

Hoitajamitoituksen nostaminen 0,7 on vastaus siihen, että hoitajien työmäärän minitaso on määritelty. Tällöin kiire ja riittämättömyydentunne vähenee. Palkka on myös tärkeä, mutta mielekkäällä tavalla tehty työ palkitsee monia.

Hoitoalalle on edelleen kaksinkertainen määrä hakijoita, joten hoitajien lisäkoulutus on myös tärkeää. Väestön vanheneminen ja hoitajien eläköityminen pahentavat hoitajapulaa.

Tähän asiaa tulee tarttua välittömästi!

Tarja Tenkula

sairaanhoitaja, TtM, ylihoitaja

Seinäjoen valtuuston jäsen

Sote-lautakunnan puheenjohtaja