Suomen menestyksen hinta - lisääntyvät mielenterveyshäiriöt?

Vierailin maanantaina mielenterveyskuntoutujien Tukiyhdistys Karvinen ry:n kevätkokouksessa. Edellisen käyntini jälkeen yhdistyksen jäsenmäärä on noussut nopeasti ja toiminta on monipuolistunut todellakin laajaksi. Lisätilojen tarve nousi selkeästi esiin. Tukiyhdistys Karvinen tekee erittäin arvokasta työtä parantaakseen mielenterveyskuntoutujien ja heidän läheistensä elämänlaatua tarjoamalla vertaistukea, mielekästä toimintaa sekä ohjausta erilaisten elämäntilanteiden edessä. 

Mielenterveyden ongelmat ovat Suomen taloudellisen menestyksen hinta. Vahvat ihmiset ovat menestyneet. Heikommista lähtökohdista olevat ihmiset eivät ole saaneet edes mahdollisuutta pärjätä. Yhteiskunnan palvelujärjestelmä on pettänyt heidän kohdallaan juuri kriittisellä hetkellä.

Hoitotakuu on toiminut varsin hyvin somaattisten sairauksien osalta, mutta mielenterveys on jäänyt käytännössä hoitotakuun ulkopuolelle. Somaattisiin sairauksiinsa psykiatrinen potilas ei tahdo saada asianmukaista hoitoa. Syksyllä julkaistun mielenterveysbarometrin mukaan joka neljäs mielenterveyspotilas ei saa apua fyysisiin vaivoihinsa. Siksi mielenterveyspotilaat myös kuolevat muuta väestöä aikaisemmin - miehet keskimäärin 20 ja naiset 10 vuotta. 

Menestyvä Suomi sulkee mielenterveyspotilaat mielellään laitoksiin, mikä lienee vanha perinne. Meillä on psykiatrisessa laitoshoidossa vuosittain noin 32 000 potilasta, joista noin 10 000 on tahdonvastaisessa hoidossa. Väestöön suhteutettuna Suomessa on eniten pakkohoitoa Euroopassa. Pakkohoitoa on Suomessa kaksi kertaa enemmän kuin Ruotsissa ja yli kuusi kertaa enemmän kuin Tanskassa. Pakkohoidon poikkeuksellinen osuus Suomessa saattaa johtua kommunikaatiovaikeuksista puolin ja toisin: kun ihminen ei tule kuulluksi, hänen ongelmansa kärjistyvät. Uskon vakaasti, että toimiva ja hyvin resurssoitu avohoito pienentäisi myös suurta laitoshoidon tarvetta. Meiltä puuttuu myös lyhyet kriisipaikat, joissa voisi olla 1-2 viikkoa elämän eri kriisien kohdatessa. Liian usein suomalaiset ajautuvat ongelmiensa itsehoidossa liialliseen alkoholin käyttöön, mistä alkaa uusi kierre ja ongelmien vyyhti.

Kun pitkäaikaistyöttömyys on kaikkien arvioiden mukaan edelleen kasvussa, riski mielenterveysongelmien lisääntymiselle on suuri. Peräänkuulutankin yhteisvastuullisuutta, heikoimmista välittämistä ja ennen kaikkea köyhyyden poistamista - ne ovat tehokkaimpia keinoja mielenterveysongelmien vähenemiseksi. Tällöin myös Suomi menestyy parhaiten, kun se on mieleltään terve.

Riittävän hyvä henkilöstöpolitiikka

VALTUUSTOKYSYMYS KOSKIEN HENKILÖSTÖN OSALLISTUMISTA PALVELUJEN KEHITTÄMISEEN JA INNOVOINTIIN (KVSTO 24.11.2010)

Kaupungin henkilöstötilinpäätös sisältää runsaasti tilastotietoa. Raportti antaa kuitenkin sangen vähän informaatiota siitä, miten käytännön johtamistaitoja lisätään ja henkilöstön osaamista ja innovaatiokykyä hyödynnetään palveluja kehitettäessä.

Tämän syksyn budjettineuvotteluihin liittyvä arkinen esimerkki heijastaa johtamiskulttuurin ongelmia. Neuvotteluissa poliittiset ryhmät kehottivat viranhaltijoita selvittämään edut ja haitat, mikäli leikkipuistotoiminta siirretään opetusvirastoon. Sosiaaliviraston henkilökunnalle asia kuitenkin esitettiin lopullisena päätöksenä, joka tulee voimaan ensi vuoden alusta. Toiminnasta vastuussa oleville työntekijöille ja esimiehille asia tuli täytenä yllätyksenä puhumattakaan, että heitä olisi otettu mukaan valmisteluun. 

Jo alkuvuodesta 2010 julkaistiin henkilöstökeskuksen, tietokeskuksen ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun yhdessä tekemä tutkimus "Nyt innovoidaan!” Helsingin kaupungin henkilöstön kokemuksia kehittämistyöstä. 

Tutkimuksessa tuli esille useita asioita, joihin pitäisi pikaisesti puuttua. Esimerkiksi vain harva kyselyyn vastanneista lähes 1900:sta henkilöstön edustajasta tiesi, millä tavalla omassa organisaatiossa voi viedä jokapäiväisessä arjessa nousevia kehittämistoimenpiteitä eteenpäin etenkin tilanteissa, joissa yhteistyö lähiesimiehen kanssa ei syystä tai toisesta toimi. Kyse ei ole niinkään työhyvinvoinnista vaan toiminnan järjestämisestä: Millä tavoin kaupungin rakenteet tukevat henkilöstön esittämien ajatusten käsittelyä ja miten organisaation koko osaaminen ja asukkailta saatu palaute valjastetaan kaikkien eduksi? Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, miten eri tavalla naispuoliset työntekijät organisatorisesta asemastaan ja työhistoriastaan riippumatta kokevat toimintakulttuurin kuin miehet. Tälläkin seikalla on varmaan vaikutusta työilmapiiriin. 

Kysyn, millä periaatteilla Helsingin kaupungin hallinnossa kehitetään johtamiskulttuuria ja miten varmistetaan, että palveluita kehitettäessä asukkaiden näkemykset otetaan huomioon ja henkilöstö osallistuu innovointiin koko osaamisellaan?