Hoiva-avustajat ikä-ihmisten avuksi?

Suomessa, niin kuin muuallakin Euroopassa hoidon ja hoivan tarve lisääntyvät mutta hoitajat vähentyvät tulevina vuosina. Ikääntyvät ihmiset haluavat asua kotonaan mahdollisemman pitkään ja se heille myös halutaan suoda. Vanhusten palveluasuminen on lisääntynyt voimakkaasti ja huonokuntoisetkin vanhukset asuvat palvelutaloissa tai omassa kodissaan. Palvelut tuodaan heille kotiin tai palvelutaloasuntoon. Ikääntyessä ja toimintakyvyn rajoittuessa tarvitaan toisen ihmisen apua turvaamaan arkielämän sujuvuutta.  

Henkilökohtainen apu vaikeavammaiselle henkilölle tuli osaksi kunnan erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvia vammaispalveluja 2009. Vaikeavammaiset henkilöt saivat subjektiivisen oikeuden henkilökohtaiseen apuun, jonka toteuttamistavat ovat aikaisempaa henkilökohtainen avustaja - järjestelmää monipuolisemmat. Avustaja voi olla työsuhteessa avustettavaan kuten ennenkin, mutta palveluja voidaan hankkia myös palvelusetelillä. Lisäksi kunta voi järjestää henkilökohtaista apua samalla tavoin kuin muitakin sosiaalipalveluja tuottamalla palvelun itse tai hankkimalla muilta palveluntuottajilta.

Yksilöllisten palvelujen kehittämistarve liittyy myös kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen rakennemuutokseen, jossa avohuollon piiriin siirtyy laitoksista myös vaikeimmin vammaisia henkilöitä.

Ministeriöt ovat olleet aktiivisia hoiva-avustajan kätilöitä

TEM näkemyksen mukaan ikääntyvän väestön palveluja koskevat kansalliset tavoitteet painottavat itsenäistä asumista ja suoriutumista tukevia avopalveluja. Tämä edellyttää, että arjen avustaviin tehtäviin ja kodinhoitoon on riittävästi auttavia työntekijöitä. TEM on käynyt asiasta neuvotteluja sekä sosiaali- ja terveysministeriön että opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön mielestä hoiva-avustajalle on rakennettava soveltuva ammatillinen koulutus. OKM:n mukaan lähihoitajatutkinnon osat antavat mahdollisuuden sellaisten kokonaisuuksien muodostamiseksi, jota hoito- ja hoiva-alan avustavissa tehtävissä vähintään tarvitaan. Tutkintorakenne antaa mahdollisuuden myös siihen, että lähihoitajan ja muiden perustutkintojen osista voidaan muodostaa palvelutarpeita ja –kysyntää tarkoituksenmukaisesti palvelevia kokonaisuuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja TEM:in välisissä keskusteluissa on todettu, että avustava työ voisi muodostua tukipalvelutehtävistä. Joustava tutkintorakenne ja uudet tutkinnon perusteet luovat edellytykset avustavien tehtävien tarvittavaan koulutukseen.

Suomalaisen yhteiskunnan ikä- ja palvelurakenne tuottavat yhtälön, jota ei pystytä ratkaisemaan tämän hetkisellä koulutus- ja henkilöstörakenteella. Työmarkkinoille tulijoiden määrä ei kata eläköityvien työntekijöiden jättämää aukkoa. Nuoria työmarkkinoille tulijoita on vähemmän, koska sukupolvet ovat entistä pienempiä. Uusista ammattilaisista käydään eri alojen kesken taistelua eivätkä hoiva- hoito- ja huolenpitoalan ammatit ole enää samalla tavoin vetovoimaisia kuin aiemmin. Silti läsnä olevia ihmisiä ja tekeviä käsiä tarvitaan entistä enemmän tuottamaan palveluita kasvavan vanhusväestön ja vammaisten ihmisten tarpeisiin. Hyvinvointiyhteiskuntamme on pystyttävä tuottamaan nämä palvelut, sillä vain harvoilla on todellinen mahdollisuus hoitaa ikääntyvää omaistaan kotona omaishoitajana.

Suomalaisilla työmarkkinoilla on edelleen satojatuhansia ihmisiä, joilla ei ole lainkaan ammatillista koulutusta. Toinen vaikeasti työllistettävien ryhmä on maahan muuttajat ja työrajoitteiset. Näille ihmisille hoiva-avustajan lyhyt työllisyyskoulutus voisi olla hyvä vaihtoehto?

Ongelmalliseksi näen sen, että hoito- ja hoiva-alalle on tulossa työvoimaa, jolla ei ole alan perustutkintoa tai muutakaan alan koulutusta. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla työskentelevien työntekijöiltä on tähän päivään mennessä tiukasti vaadittu koulutus ja ammattien nimet ovat nimike suojattuja. Hoiva-avustajilla ei siis voida teettää lähihoitajien töitä vaan he tulevat toimimaan avustavissa tehtävissä hoitoalalla.

Toivonkin, että uusia hoiva-avustajia koulutettaessa kannustetaan heitä hankkimaan varsinainen, kokonaisen lähihoitajatutkinnon. Sen voi suorittaa vähitellen, tutkinnon osa kerrallaan näyttötutkintojärjestelmän kautta. Jokainen näyttötutkinto muodostuu tutkinnon osista ja jokainen tutkinnon osa on työmarkkinoilla tunnistettu ja tunnustettu. Laajempi koulutus tuottaa potilas- ja asiakasturvallisuutta vaativaan ihmissuhde- ja vuorovaikutustyöhön.

Tarja Tenkula

Osastonhoitaja

Helsingin kaupunginvaltuutettu