Elämme varsin
poikkeuksellista aikaa Suomessa. Ulkorajat ovat kiinni ja jopa Suomen sisällä
Uusimaa eristetään muusta maasta. Lapseni (nuoret aikuiset) jäävät rajan
toiselle puolen ja se hieman mietityttää henkisesti.
Me kaikki olemme nyt uuden
tuntemattoman edessä. Koronavirus on muuttanut työtapojamme jo nyt vähintään
väliaikaisesti, ehkä osittain jopa pysyvästi. Kokoukset, palaverit toteutetaan etänä.
Etäkokoukset ovat toimineet yllättävän hyvin. Monia vähemmän tärkeitä asioita
on karsiutunut pois ja kalenteri tyhjentynyt.
Nyt on ollut aikaa ulkoilla
ja kevät on alkamassa. Auringonvaloa tulvii aina vaan enemmän – viikonloppuna siirrytään
kesäaikaan, mikä kertoo virallisesti kevään alkaneen. Taloudellisia uhkakuvia
leijuu ilmassa ja pelko tulevasta. Toivoa ei saa menettää!
Haastankin meidät kaikki
näkemään tämän vaikean tilanteen myös mahdollisuutena: voiko koronaviruksesta
seurata myös jotain hyvää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti