Numero 2

Kävin äänestämässä heti ensinmäisenä ennakkoäänestyspäivänä Pekka Haavistoa Suomen presidentiksi.
Ei tainnut Niinistö tietää, että saikin vastaansa todellisen kampittajan toiselle kierroksella. Paavo Väyrynen ei olisi millään saanut syntymään samanlaista kansanliikettä kuin Haavisto. Väyrynen olisi kerännyt varmasti perussuomalaisten äänet, mutta siinä kaikki.

Pekka Haavisto vetoaa erityisesti nuoriin ja aktivoi heitä liittymään erilaisiin tempauksiin, joten se on tärkeää ja mukavaa. Politiikan teon pitää olla kivaa ja siinä pitää tuntea yhteisöllisyyttä ja kokea olevansa yhdessä muiden kanssa jotain "suurempaa". Itse 70-luvulla mukaan tempautuneena nuorena politiikka täytti juuri nämä kaikki samat tunnuspiirteet. Se oli tietenkin keino vaikuttaa omiin asioihin (lähinnä koulussa), mutta myös mukavaa yhdessä oloa ja siihen sisältyi paljon kulttuuritapahtumiin osallistumisia. Haaviston nostama mukava "hype" tuo minulle mieleen nuo mukavat nostalgiset muistot.

Hieno kokemus itselleni oli olla synnyttämässä Martti Ahtisaari-presidentiksi kansanliikettä. Se oli ensinmäinen kerta, kun Suomessa valittiin presidentti suoralla kansanäänestyksellä. Puolueiden esivaalit olivat uusia ja kahden kierroksen vaalitapa. Uskoin vahvasti silloin, että Suomi tarvitsee uudet tuoreet, maailmalla arvostusta saaneet kasvot maansa keulakuvaksi. Olin tuolloin SDP:n varapuheenjohtaja ja pystyin vaikuttaamaan keskeisesti asiaan. Soitin itse Martti Ahtisaarelle, joka oli tuolloin Genevessa YK:n tehtävissä ja pyysin häntä SDP:n esivaaliin ehdokkaaksi. Hän pyysi muutaman päivän harkinta-aikaa ja suostui laittamaan itsensä likoon. Muistan miten nopaesti pienellä porukalla (Erkki Tuomioja, Lasse Lehtinen, Pekka Korpinen ja minä) perustimme tukiyhdistyksen ja avasimme luotollisen tukitilin ja käynnistimme kamppanjan. Aluksi oli tietenkin voitettava SDP:n esivaali ja sitten vasta alkoi varsinainen presidentin vaali. Se oli todellinen Maran maraton, minkä hän suoritti loistavasti. Tässä kampanjassa moni historian kirjan lehti kääntyi, mikä loi itselläni uskoa kansaan. Seuraavissa vaaleissa Suomi halusi nais-presidentin. Sekin onnistui ja oma luottamukseni kansanvaltaan!

Onnistuukohan Suomi vielä tälläkin kertaa - valitsemaan tuoreemman, uuden sukupolven presidentin!!
Sunnuntaina nähdään, mitä mieltä kansa on?