Yksinäisyys eriarvoistaa ja on kallista yhteiskunnalle

Sosialidemokraatit ottivat kaikista puolueista ensimmäisenä vastentahtoisen yksinäisyyden poistamisen vaaliohjelmaansa. Tuoreiden tutkimusten mukaan yksinäisyys maksaa yhteiskunnassamme todella paljon. Se myös eriarvoistaa ja köyhdyttää voimakkaasti ihmisiä. Yksinäisyyden katsotaan myös periytyvän sukupolvelta toiselle ja siksi siihen tulee puuttua joka tasolla. On laskettu, että 10% ihmisistä kuluttaa 80% terveydenhuollon kuluista. Tähän 10%:in suurkuluttajiin sisältyy paljon yksinäisyyttä. Eli jos me kykenemme vähentämään yksinäisyyttä ennalta ehkäisevin keinoin tai ohjaamaan ihmisiä oikeiden palveluiden piiriin ennekuin yksinäisyys rajoittaa heidän elämänsä täysin. Se voisi vähentää 80% terveydenhuollon päivystys- tai lääkärikäyntejä?

Kunnat ”säästivät” sekä vanhuksilta, että lapsiperheiltä 1990-luvun laman aikana kotiavun. Monelle lapsiperheelle kodinhoitaja oli todella tervetullut arjen kannattelija lasten sairastellessa. Ikäihmisten luona kodinhoitaja keitti aamulla puuron ja saattoi juoda seuraksi kahvit. Tällöin tuli tyydytettyä sosiaalinen turvallisuuden tarve, että minusta välitetään ja että jaksan taas seuraavaan päivään.  Nykyään ikäihmiset asuvat yksin ilman turvallisuuden tunnetta ja hyvin kapeiden sosiaalisten kontaktien turvin. On täysin ymmärrettävää, että erilaiset sairauden tuntemukset lisääntyvät yksinäisyydessä ja siitä syntyvät pelot ajavat ikäihmisiä päivystyskäynneille terveyskeskuksiin. Yksinäisyys johtaa helposti sosiaaliseen ahdistukseen, mistä seuraa sosiaalinen fobia ja masennus. Masennus on tappava tauti. Siihen kuolee joka vuosi aivan liian paljon ihmisiä ja se vie ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle kolmanneksi eniten edelleen. Kelan luokituksissa myös selkävaivat ovat kärjessä, missä usein on taustalla myös masennus.

Miten yksinäisyyden kierrettä voidaan ehkäistä?

Meidän kaikkien asenteet ovat tärkeitä. Ei anneta pienen koululaisen jäädä yksin, näkymättömäksi välitunneilla. Esimerkiksi Duutsonit tekevät hyvää työtä kiusaamisen ehkäisemiseksi. Pienet luokat ( alle 20 oppilasta) on todettu oppimisen ja yhteisöllisyyden kannalta parhaimmiksi. Tällöin opettajalla on oikeasti mahdollisuus huomioida jokainen oppilas. Koulurakennuksen koolla ei ole merkitystä.  Lasten kerhotoiminta on myös tärkeää, missä lapsi voi harjoitella sosiaalisia taitoja turvallisessa yhteisössä. Siksi jokaisella lapsella tulee olla oikeus yhteen hyvään harrastukseen koulun ulkopuolella.

Äitien sosiaalinen yksinäisyys kasvaa voimakkaasti raskaudenaikana ja lasten ollessa taaperoikäisiä. Monille nuorille äideille äitiyslomalle jäänti hävittää myös sosiaalisen työyhteisön eikä samassa elämäntilanteessa olevia äitejä välttämättä löydy luontevasti. Uuden sosiaalisen verkoston rakentamiseen tarvitsee taitoja ja voimavaroja. Äitien kokema yksinäisyys heijastuu lapsiin ja johtaa helposti lasten eristäytyneisyyteen. Koulutetuilla äideillä on monesti paremmat sosiaaliset taidot selviytyä ja luoda lapsilleen pärjäämisen malli.

Monet kunnat ovat oivaltaneet kotiavun tärkeyden uudelleen ja tarjoavat sitä ennalta ehkäisevänä palveluna. Uskon, että kotiin viety aika ja apu ovat avain yksinäisyyden poistamiseksi.

Yksinäisyys on vakava yhteiskunnallinen ongelma ja siihen on tartuttava. Jokainen meistä voi yksilöinäkin tehdä asioita, siksi haastankin kaikki yksinäisyyden poistamistalkoisiin omassa lähiympäristössään!